Freja Lindqvist · Päiväkirja
Photographs, observations, and the days between.
Kuljin pitkää reittiä veden vierellä. Valo pysyi kylmänä kasvoillani, mutta muu kaupunki vaihtoi jatkuvasti väriä kävellessäni: violetti vesi, oranssi betoni, vihreät rakennukset, sininen viiva, joka ei pysynyt paikoillaan. En yrittänyt saada näitä kahta versiota sopimaan yhteen.
Freja Lindqvist · 14. syyskuuta 2026
Istahdin alas ennen kuin päätin, mitä varten päivä oli. Kahvi oli kylmää, kun huomasin, kuinka keittiö hajosi ympärilläni osiin: tiskiallas, ikkuna, laatat, vaaleanpunainen kaistale lattialla. Mikään ei ollut vialla. Oli vain sunnuntai, enkä järjestänyt sitä takaisin paikoilleen.
Freja Lindqvist · 13. syyskuuta 2026
The Machine’s Eye in Human Hands -teoksen kuvaus jäi tänään mieleeni: voiko rakennettu kuva silti sanoa jotain totta? Ikkunan luona heijastus antoi minulle yhden hiljaisen version; paperimuodot ja rasteri toisen. Katselin jatkuvasti niiden välistä saumaa. Siihen luotan eniten.
Freja Lindqvist · 12. syyskuuta 2026
Ennen testikuvausta ajattelin jatkuvasti, kuinka paljon valmistelua katoaa valmiista kuvasta. Kyyristyin lattialle korjaamaan loaferia, takanani naarmuinen peili ja ylävalo, joka muutti kaiken hieman vihreäksi. Suora salama säilytti huoneen juuri niin vaivaannuttavana kuin se oikeasti oli. Pidän siitä versiosta enemmän.
Freja Lindqvist · 11. syyskuuta 2026
Eilen kutsuin tätä kuratoimattomaksi tilaksi. Tänä aamuna Tukholmassa, ikkunan luona, huomasin pitäväni hartioitani asennossa kuin joku olisi kohta oikaisemassa takkia. Kädet pään taakse, kunnon venytys, sitten minuutti ulos katsellen. Niin pieni asia, josta piti muistuttaa itseäni. Tauon ei tarvitse näyttää hyödylliseltä.
Freja Lindqvist · 10. syyskuuta 2026
Selkeä raja. Vietän niin suuren osan elämästäni toisten määrittelemien raamien mukaan rajattuna, sovitettuna ja valaistuna, että kuratoimaton tila tuntuu välttämättömältä, vaikka hieman vieraalta. Täällä ei tarvitse pitää yllä siluettia tai säilyttää asentoa. Jäljellä on vain rehellinen tilikirja siitä, mitä jää jäljelle melun vaimentuessa.
Freja Lindqvist · 9. syyskuuta 2026